Molempien viikko alkoi nihkeästi kun töissä tuntui että sai aloittaa taas kaiken ihan alusta. Ensimmäisen viikon lopussa oli nimittäin edes hiukan alkanut tuntumaan siltä että työtoverit alkavat rohkaistua ja juttelevat meille edes jotain. Noh, karu paluu arkeen kun huomasin maanantaiaamuna istuvani kahvipöydässä jossa kaikki puhuvat iloisesti yhteenääneen HOLLANNIKSI. Ketutuksen multihuipentuma oli kun huomasin että kaksi, minua molemminpuolin, istuvaa ihmistä juttelee toistensa kanssa ylitseni kuin minua ei olisi olemassakaan. Tuli niin inhottava olo että oli pakko pinkaista yläkertaan hakemaan vertaistukea Saaralta. Harmikseni sain kuulla että hänellä on aivan samanlaiset fiilikset.
Alkuviikko meni melko alavireisissä tunnelmissa, onneksi oli joku jolle sai asioita purkaa, ja ihan omalla kielellä. Tässä meidän asuntolan alakerrassa on pieni ravintola ja keskiviikko-iltana päätimme että nyt on se hetki kun menemme sinne syömään jotain oikein hyvää. Tilasimme ensin vähän pikkusuolaista ja jälkiruuaksi päätimme suoda itsellemme ravintolan mainostaman kaakaounelman. Herttainen tarjoilijamme kantoi sitten pian eteemme mukilliset höyryävää ei-niin-kevyttä-maitoa, reilut palat suklaata ja pikkuleivät. Saimme ohjeistukseksi heittää suklaapalat maidon joukkoon…. Kyllä, se oli juuri niin hyvää kuin kuvitteletkin! Mahat täyteen ahdettuna ja sokerihumalassa nukahdimme taas ennen iltakymmentä.
Johtuneeko suklaan suomasta lohdutuksesta vai mistä mutta torstai päivä oli tähän mennessä töiden osalta ehdottomasti paras. Aamulla kotoa lähtiessä olimme edelleen molemmat todella ankeissa fiiliksissä mutta iltapäivällä töistä lähtiessä molemmilla oli hymy korvissa ja sellainen olo että ehkä tämä tästä lutviutuu. Ihan kuin yhdessä yössä olisimme päässeet edes jollain lailla osaksi työyhteisöjämme 🙂 Mahtavaa!!
Työskentelin torstain Rieneken kanssa ja tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että saimme jaettua tietotaitoa vastavuoroisesti. Osastollamme on eräs asukas jota on hirmu hankala hoitaa vuoteessa, sillä hän taistelee esimerkiksi kääntämistä vastaan, eikä ilmeisesti aina oikein ymmärrä kerrottuja asioita. Sain sitten idean hieroa hiukan hänen jalkojaan rentouttaakseni tilannetta. Liekö hyvää tuuria vai mitä, mutta asukas nautti silminnähden ja rentoutui jopa niin että pystyi itsekin tekemään vaikka mitä. Tuntui myös että sain jonkinlaisn yhteyden luotua häneen, hieno tunne kun saa jollekkin aikaiseksi hyvän olon. Bianca tuli huoneeseen juuri kun olimme pukemassa asukasta siten että hän istui sängyllä. Ilmeisesti olimme saaneet jonkinlaisen ihmeen aikaan sillä Bianca ei ollut uskoa silmiään. Iltapäivällä Bianca alkoi innoissaan kertomaan tapahtuneesta iltavuoroon tulleelle Kellylle, vieläpä englanniksi! Hassua se oli siksi että minä istuin viereisessä pöydässä enkä ollut millään lailla osallisena keskustelussa. Huomatessaan puhuvansa toiselle hollantilaiselle englantia, alkoi Bianca nauraa räkättämään. Tapahtuma oli jostain syystä kaikkien mielestä hassu ja niimpä koko päiväsaliin levisi iloinen, paikoin jopa hysteerinen nauru. Tulipa ainakin sellainen olo etten olekaan enää pain in the ass 😀 Jos kaikki loput työvuorot olisivat yhtä kivoja kuin torstai, niin saatamme jopa alkaa todella viihtymään täällä!!
Koska Saara lähtee ”lemmenlomalle” Amsterdamiin ja minä jään Dordrechtiin, niin aloin ahdistelemaan työkavereitani että saisin jotain tekemistä. Tällaista on nyt suunnitteilla: Tänään illalla menen Rieneken ja Kellyn kanssa pitkäperjantain kirkkoon ja Lauantaina Rieneken kanssa hänen sisarensa pienelle maatilalle, luultavasti menemme myös katsomaan tuulimyllyjä ja hepostelemaan. Täytyypä vaan toivoa ettei Hollantia ympäröivä okluusiorintama (kiitos infosta Jani) pilaa ulkoilua. Suhtauduin ensin Kellyn ehdottamaan kirkkoon hieman varauksella, koska ajattelin etten ymmärtäisi hollanninkielisestä messusta mitään. Kelly kuitenkin kertoi että hänen kirkkonsa on iso ja siellä on ulkomaalaisia varten kuulokkeet joista kuulee papin puheet englanniksi käännettynä. Lisäksi kaikki laulut lauletaan englanniksi ja siellä on kuulemma myös oikea bändi ja gospelmusiikkia. Luulempa että näillä eväillä saan aikaiseksi hauskan pääsiäisen, ehkäpä vielä saan jonkun lähtemään kanssani humpalle!
Kunhan pelottava sähkömoponainen kolmannesta kerroksesta ei jyrää minua niin enköhän pärjää muutaman päivän ilman Sakariakin! Näihin kusiin ja tunnelmiin, DOEIIIII!
-Jonna-