Heräsimme molemmat ensimmäiseen työpäivään yllättävän levänneinä ja kaunis aurinkoinen aamu loi hyvää fiilistä molempiin, vaikka melko jännittyneitä olimmekin. Kummallakaan ei mitään kovin tarkkoja mielikuvia tai odotuksia työpaikasta ollut joten melko avoimin mielin kotiovesta lähdimme. Oli myös jännittävää tavata tämän pään koordinaattori, Andre, ensimmäistä kertaa. Olimme sopineet että Andre tulee hakemaan meitä ja tulee sitten kanssamme työpaikallemme sopimaan erilaisista käytännön järjestelyistä. Raikkaassa, aurinkoisessa aamussa hyppäsimme siis Andren sympaattisen perheauton kyytiin ja hurautimme työpaikalle jossa meidät otti vastaan kaksi hymyilevää naista. Hyvin nopeasti huomasimme että nämä tutorimme, Miriam ja Anne, olivat vähintäänkin yhtä hermostuneita kuin me joten tilanne oli kaikille yhtä pelottava tai outo tai miten sen nyt haluaakin tulkita. Kahvittelun ja jutustelun jälkeen meidät heitettiinkin sitten eri osastoille ja päivä pyörähti käyntiin.
Molempien osastoilla on kummallekkin tuttuja vanhuksia jotka syystä tai toisesta eivät enää kykene asumaan itsenäisesti. Minun osastollani on lisäksi kuntoutuspuoli jossa on mm lonkkamurtuman takia kuntoutuksessa olevia. Tältä kuntoutuspuolelta potilaat on tarkoitus kuntouttaa kotiin kun taas toisella puolella olevat sattavat asua siellä vuosia. Jäi sellainen olo että Suomeen verrattuna, Hollannin systeemi tulee vähän ”jäljessä”. Eli täälläkin on kotihoito jonka merkitystä ollaan koko ajan kasvattamassa mutta vielä ainakin on paljon erilaisia ja eriasteisia palvelutaloja yms.
Suurin asia minkä laitoin merkille oli se että suurin osa asukkaista kulkee pyörätuolilla. Saaralle oli kerrottu että asukkaat maksavat palvelusta melko paljon joten henkilökunta tekee suunnilleen kaiken mitä asukas haluaa. Hyvänä esimerkkinä tilanne joka Saaralla tuli vastaan; oli asukas joka pystyisi syömään itse, mutta koska hän halusi että häntä syötetään, niin hoitaja sitten kiltisti syötti. Eli meille niin tuttua kuntouttavaa, voimavaralähtöistä työotetta ei oikein täällä näy.
Sitten päivän avautuminen. Ihmiset täällä ovat hyvin ystävällisiä ja tähän asti olemme englannilla selvinneet hyvin mutta tänään oli monen monta tilannetta jossa teki mieli huutaa työtovereille ”hei minäkin olen täällä, voisitteko puhua englantia”. Monta kertaa tuntui siltä että työtoverit kyllä osaisivat puhua englantia mutta kynnys siihen on suorastaan ylitsepääsemätön. Tällaisena ylisosiaalisena hölöttäjänä on todella vaikeaa olla porukassa hiljaa kun ei keskustelusta mitään ymmärrä. Huomisen projektina siis katkaista jokainen hollanninkielinen keskustelu ja ”pakottaa” kaikki puhumaan englantia. Monta kertaa huomasin myös että ihmiset kurkkivat ja tölläävät kauempaa mutta eivät sitten kuitenkaan tule juttusille. Huomenna siis hyökättävä jokaisen luo joka vähääkään erehtyy uteliaalta näyttämään.
On myös eräs toinen asia joka tänään alkoi meitä molempia ottaa pannuun. Täällä julkisessa liikenteessä on matkakortit kuten suomessakin, erona se että kortti leimataan sekä bussiin mennessä, että sieltä poistuessa ja näin kortilta veloitettava summa muodostuu matkustettavan matkan perusteella. Reilu systeemi siis, maksat siitä mitä matkustat. Ja nyt tärkeä informaatio: Muista leimata kortti myös bussista poistuessa sillä muuten sinua sakotetaan. Tosin vain muutamalla eurolla mutta jos euron matka maksaakin joka kerta viisi euroa niin melko kalliiksi tulee 😀 Ensimmäistä kertaa bussilla matkustaessamme emme jotenkin osanneet tehdä ”ulosleimausta” oikein joten sakkohan siitä rapsahti. Eilen päivällä matkustaminen sujui ilman ongelmia mutta tänään ilmeisesti sakko napsahti. Kaksikin kertaa. Jotenkin kuvittelimme ”ulosleimauksen” onnistuneen mutta ilmeisesti toimimme hollantilaiselle lipunlukijalle (samanlainen piippaava automaatti kuin meidän busseissa mutta ilman mitään nappuloita) liian rivakasti eikä se ehtinyt tekemään veloitusta. Liekkö sitten niin että hollantilaiset ovat jotenkin (”jostain kumman syystä”) hitaalla toimivaa kansaa joten lipunlukijakin toimii hieman suomalaista kolleegansa hitaammin. Joo o. Teki mieli huutaa myös lipunlukijalle ”**ttu tosta hollannista tajuu mitään, saisko saman englanniksi”. Totesimme kuitenkin myös että olimme melko väsyneitä joten huomenna sitten uusin voimin taisteluun oikeiden matkaveloitusten saavuttamiseksi.
Muutoin maanantainen päivä sujui mukavasti ja innolla odotamme jo huomista. Pääsemmekin molemmat ”nursing” ryhmän mukaan joten tositoimia tiedossa huomenna.
-Jorma-