Silmät-auki-mis-mä-oon? Tähän kiteytyy melko tehokkaasti tunnetila aamulla herätessä. Aika pian iski tajuntaan että vieressä on Sakari ja että nyt ollaan Hollannissa. Hetken järkytyksestä toivuttuamme suoritimme aamutoimet, niin tehokkaasti kuin 8 neliön huoneessa voi, ja lampsimme aamiaiselle. Päätimme että aamiaisen jälkeen luovutamme huoneen ja jätämme tavarat säilytykseen ja lähdemme tutkiskelemaan kaupunkia. Tuumasta toimeen.
Päivänvalossa ja hyvin levänneenä Amsterdamin pikkukujat näyttivät tutkimisen arvoisilta ja vaeltelimmekin kaupungilla noin kolmisen tuntia vailla mitään sen kummempaa suunnitelmaa.
Vatsan alkaessa pikkuhiljaa kurnimaan totesimme että Amsterdam oli tältä erää nähty ja päätimme hakea eväitä ja suunnata junalla kohti uutta ”kotikaupunkia”, Dordrechtia.
Jälleen saimme todeta että kunhan malttaa rauhassa tutkia, on matkustaminen julkisilla erittäin helppoa. Majapaikkammekin löytyi vaivatta ja pääseminen ”uuteen kotiin” oli yhtäaikaa helpottavaa ja jännittävää.
Mietiskelimme joskos kävisimme ruokakaupassa ja etsisimme jonkin lähipubi-tyylisen ratkaisun jossa pääsisi hieman tekemään tuttavuuta paikallisiin. Majapaikkamme vastaanoton nuori mies kertoi meille, jopa hieman naureskellen ettei näillä kulmilla ole mitään yöelämää vaan paikalliset lähtevät juhlimaan ylkeensä lähellä sijaitsevaan Rotterdamiin. Jaahas, ajattelimme, eipä ainakaan hunningolle täällä joudu.Ystävällisesti hän kuitenkin neuvoi meille missä lähin ruokakauppa sijaitsee
Ruokakaupasta mukaamme tarttui paikallista maitorahkaa (jota kummankin ruokavalio sisältää päivittäin kotimaassa), kahvia, mehua, hedelmiä sekä pari viinipulloa. Kaupan kassalla kulttuurishokki yllätti, ”siis eiks täällä voi maksaa visa electronilla”, no ei voi joten eikun seinästä rahaa ja pienimuotoinen nolostuminen kun huomaa että jonoa vain kertyy ja kanssaihmiset kurkkivat toistensa takaa uteliaan näköisinä…. Suorastaan kuulin heidän ajattelevan ”mitäs urpoja noi on”.
Illan taas pimetessä, ja kellon lähestyessä kymmentä, alkoi tyyny näyttää melko houkuttelevalta. Täälläpäin maailmaa on ilmeisesti melko virkaintoinen nukkumatti sillä nuijanukutus yllätti taas eikä unta tarvinnut todellakaan odotella…
-Jorma-